Kun tavaroita myydään henkilöltä toiselle, on tärkeää erotella toisistaan kuluttajankaupat ja muut kaupat. Kuluttajankaupassa myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja. Kun ostat esimerkiksi vaatteita vaateliikkeestä tai auton autokaupasta, on kyse kuluttajankaupasta. Kuluttajansuojalaki sääntelee kuluttajankauppoja, ja antaa kuluttajalle paremmat mahdollisuudet suojautua myyjän sopimusrikkomuksia vastaan.
Tavaran kauppoihin liittyy sekä kuluttajankaupoissa että muissa kaupoissa myyjän vastuu siitä, että ostajan saama tavara vastaa sitä, mitä on myyty. Lähtökohtana on, että tavarassa on virhe, jos se ei vastaa sitä mitä myyjä ja ostaja ovat sopineet. Ostajalla on oikeus vedota tavaran virheeseen ja saada virhe korjattua tai virhettä vastaava hinnanalennus myyjältä. Joissain tilanteissa myös koko kaupan purkaminen voi tulla kyseeseen, jos virhe on tarpeeksi suuri.
Virheen on helppo ajatella tarkoittavan, että tavara olisi jollakin tavalla rikki. Jos myyty tavara ei toimi, niin siinä on toki virhe, mutta virhe käsitteenä kattaa monia muitakin tilanteita. Esimerkiksi tavaran täytyy vastata myyjän siitä antamia tietoja: jos sinulle myydään valkoinen pesukone, ja toimitettu pesukone onkin keltainen, on pesukoneessa virhe, vaikka se ei olisi rikki millään tavalla.
Takuu on termi, jota usein käytetään tavaran kauppojen yhteydessä. Takuu tarkoittaa, että myyjä antaa tavanomaista virhevastuuta parempaa suojaa tavaran puutteellisuuksien korjaamiseksi. Sekä kuluttajankaupassa että muissa kaupoissa on mahdollista antaa takuita tavaroille, mutta on myös mahdollista, ettei takuuta anneta. Jos tavaran takuuaika on loppunut tai myyjä ilmoittaa, että virheen korjaaminen ei mene takuun piiriin, on ostajalla silti mahdollisuus vedota tavaran virheisiin.
Monesti niin myyjillä kuin ostajillakin voi mennä takuu ja tavanomainen virheeseen vetoaminen sekaisin. Tärkeintä on ymmärtää, että takuun puuttuminen ei tarkoita sitä, että ostaja ei saisi vedota tavaran virheisiin.