Aviopuolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeus ei tarkoita sitä, että puolisot omistaisivat kaiken yhteisesti, tai että toisella puolisolla olisi omistusoikeus toisen omaisuuteen. Avio-oikeus omaisuuteen tarkoittaa sitä, että avioliiton päätyttyä avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan puolisoiden kesken arvomääräisesti tasan omaisuuden osituksessa.

Osituksessa avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan siten, että puolisoille jää yhtä paljon omaisuutta. Omaisuus voidaan jakaa siten, että yhteisesti omistetuista avio-oikeuden alaisista omaisuuksista kuten esimerkiksi yhteisestä autosta tai asunnosta tulee vain toisen puolison omaisuutta ja vastaavasti toinen puoliso saa jotain muuta omaisuutta osuutensa tilalle. Osituksessa voidaan tehdä myös toisin päin, eli esimerkiksi toisen puolison yksin omistamaa metsäkiinteistöä voidaan käyttää osituksen tasaamiseen antamalla sitä toiselle joko määräalana tai määräosana.

Avioehtosopimuksella puolisot voivat päättää, että jokin osa heidän omaisuudestaan tai toisen puolison omaisuudesta ei kuulu avio-oikeuden piiriin eli sitä ei oteta huomioon, kun omaisuutta tasataan osituksessa. Avioehtosopimus voi myös kattaa puolisoiden kaiken omaisuuden, jolloin osituksen sijasta tehdään omaisuuden erottelu. Erottelussa puolisot pitävät omaisuutensa sellaisinaan itsellään.

Avioehtosopimuksen voi lisäksi tehdä esimerkiksi sekä vain avioeron varalta että vain puolison kuoleman varalta. Avioehtosopimuksen ei siis tarvitse kattaa samalla tavoin eri avioliiton päättymistapoja. Avioehtosopimuksessa voi olla myös eri määräykset avioeron varalle kuin kuoleman varalle, eli avioehtosopimus on hyvin joustava työkalu puolisoiden varallisuussuhteiden suunnitteluun.