Työntekijän työsuhde voi päättyä työnantajan aloitteesta irtisanomisella tai työsopimuksen purkamisella. Molempien toimenpiteiden lopputuloksena on se, että työntekijän työsuhde päättyy. Työsopimuksen irtisanominen tarkoittaa, että työsuhde päättyy irtisanomisajan kuluttua. Irtisanomisajan pituus riippuu työntekijän työsuhteen siihenastisesta kestosta. Työsopimuksen purkamisessa ei noudateta irtisanomisaikaa, vaan työsuhde loppuu välittömästi.

Kun työsuhde irtisanotaan, on työntekijällä velvollisuus tehdä töitä vielä irtisanomisaikana, ja työnantajalla on velvollisuus maksaa palkkaa irtisanomisajalta. Vaikka työnantaja ei noudattaisi irtisanomisaikaa, on työnantaja velvollinen maksamaan työsopimuslaissa säädettyjen irtisanomisaikojen mukaiselta ajalta palkka korvauksena irtisanomisajan laiminlyönnistä.

Irtisanomisen täytyy tapahtua asiallisesta ja painavasta syystä, ja irtisanomisperusteet (eli syyt) on tapana jakaa henkilöön eli työntekijään liittyviin syihin sekä taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin. Irtisanomista ei saa tehdä esimerkiksi sen vuoksi, että työntekijä on turvautunut työntekijän käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin, eikä myöskään syrjivin perustein.

Työnantaja saa purkaa työntekijän työsuhteen vain erittäin painavasta syystä. Syyn täytyy olla irtisanomiseen oikeuttavaa syytä vakavampi. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Jos irtisanomista tai purkamista ei ole tehty työsopimuslain sallimalla perusteella, on työnantaja velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvaus on suuruudeltaan 3–24 kuukauden palkkaa vastaava summa, ja sen suuruus arvioidaan tapauskohtaisesti.